Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mikä ihmeen seepraponi?

Seepraponi (sepn) on Namibiassa jalostettu, aroseepran ja luultavasti jonkin maatiaisponin risteytyksestä liikkeelle lähtenyt ponirotu. Alun perin turistien ratsuksi jalostettu zebroidiristeytys on nykyään täysin poniverinen ja monipuolinen kärryttelykaveri ja yleisratsu. Pitkän jalostuksen ansiosta seepraponi on ulkoisesti täysin seepra, mutta geneettisesti kokonaan poni - se on siis lisääntymiskykyinen.

Rotumääritelmä

- Yleisvaikutelma: Ei suuria poikkeamia aroseepran ulkonäöstä. Ei kasvata talvikarvaa.

- Korkeus: Säkäkorkeus n. 140 cm

- Väri: Väri on tasaisesti seepraraidoittunutta, toivotuimpana värinä musta mutta myös ruunikko ja rautias hyväksytään, ylimääräistä kirjavuutta ei hyväksytä. Etupään raidat pystyjä, takapäässä ja jaloissa poikittaisia. Turvassa hyväksytään ruskeat läikät. Selässä kulkee siima.

- Häntä: Jouhia on hännän päässä tupsuna.

- Pää ja kaula: Lyhyt ja leveä kaula, suorahko pää. Silmät tummat, korvat isohkot ja pyöreät. Kaulan raidat jatkuvat harjaan, joka on pysty ja jäykkä. Liittymät hyviä.

- Runko: Tiivis ja kompakti runko, lyhyt ja suora selkä. Pyöreähkö takaosa.

- Jalat: Kaviot ovat kovat ja kestävät, jaloissa ei ole virheasentoja.

- Liikkeet: Varmat askeleet, rauhallinen käynti. Ravi ja laukka on tasaista, ja tarvittaessa hyvinkin nopeaa.

- Luonne: Vahva työmoraali. Viihtyy laumassa ja on leikkisä. Helposti motivoitavissa, oppii nopeasti. Ponimaista leikkisyyttä löytyy, mutta kunnioittaa ihmistä. 

Ei-toivottavaa ovat seeprasta poikkeava ulkonäkö ja huonoluonteisuus.

Seepraponin jalostuksessa on alkuaikoina käytetty puhtaita seeproja, mutta nykyään se ei ole suositeltavaa. Seepraponin ja täysseepran risteytys on zebroidi, eikä yleensä pysty lisääntymään. Nykyään jalostus tapahtuu siis rodunsisäisesti.

Rotumääritelmän kirjoittanut Jane 2016

Rodun historia

Ensimmäisten turistien saapuessa Afrikkaan (tarkemmin Namibiaan), villieläinsafarit osoittautuivat hyvin halutuiksi. Moni oli kuitenkin valmis maksamaan enemmästä - raidallisella villihevosella, seepralla, ratsastamisesta. Täysseepran kouluttaminen on kuitenkin aina ollut haastavaa tai yksilöstä riippuen mahdotonta, joten laaja joukko paikallisia aloitti ison projektin. Maatiloiden töihin käytettyjä maatiasponeja alettiin yhdistää puhtaisiin, onnistuneesti kesytettyihin aroseeproihin. 

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että syntyneet zebroidit olivat lähes aina lisääntymiskyvyttömiä. Erään aroseepraorin jälkeläiset tekivät kuitenkin poikkeuksen - sen varsoista jopa kolme pystyi lisääntymään. Näistä kolmesta yksilöstä matka jatkui seuraavaan polveen, ja siitä aina eteenpäin kun lisääntymiskykyisiä varsoja syntyi. Steriilien osuus laski polvi polvelta, joten jalostukseen mukaan pystyttiin valita aina parempia ja parempia yksilöitä. 

Lopputuloksena tunnemme seepraponin - se on perinyt ulkonäkönsä täysin seeproilta, mutta luonne, kromosomit ja koulutettavuus on poneilta. Seepraponit ovat lisääntymiskykyisiä samalla tavalla kuin mikä tahansa ponirotu.

Seepraponit nykyään

Rotuna seepraponit ovat vielä hyvin tuoreita ja tuntemattomia otuksia. Virtuaalisuomeen niitä tuotiin ensimmäisen kerran vuoden 2016 lopussa, jolloin Jane sai vihdoin onnistumaan 10 ponin kuljetuksen Namibiasta tänne pohjoiseen kylmyyteen.

Kaikki lähti liikkeelle kesäisestä lomareissusta Afrikan savannille. Tila jossa yöpyminen oli järjestetty, kasvatti myös "seeproja". Niiden erikoisen helppo luonne ja ratsastettavuus kuitenkin kiinnitti huomiota, ja hevoskasvattajan esittäessä pari kysymystä näiden raitapaitojen alkuperästä, paikalliset levittivätkin eteen pitkän rivin kuvia jalostusprojektinsa varrelta ja kertoivat vaikeuksista. Nyt ne oli kuitenkin voitettu, ja heillä oli seepran näköisiä poneja valmiina turisteille, jotka niiden käytöstä olisivat valmiita maksamaan. 

Välitön innostuminen oli jo tapahtunut, joten kaupat sovittiin näin alkuun kymmenestä seepraponista. Meni jonkin aikaa että nämä seitsemän tammaa ja kolme oria saatiin Suomeen, mutta nyt ne ovat täälä! Tammoista ainakin osa on tiineenä, ja koko joukkiosta osa tullaan luovuttamaan uusiin koteihin jalostusoikeuden pysyessä yhä Briekwassa.

Briekwa keskittyy kasvattamaan mustilla raidoilla varustettuja seepraponeja, mutta olemme kuulleet huhuja myös ruunikoiden ja rautiaiden seepraponien olemassaolosta.

Kuvassa kolme Virtuaalisuomen ensimmäistä seepraponioria.

Seepraponien hoito ja käyttö

Seepraponien alkuperämaa ja esi-isät vaikuttavat jonkin verran hoitoon. Yhtenä tärkeimpänä asiana voidaan mainita, että seepraponit eivät kasvata talvikarvaa, joten niiden loimittaminen on erittäin tärkeää. Ne ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä, joten ne lihovat herkästi. Niiden kaviot ovat suhteellisen kovat, joten kengitystarve pitää arvioida yksilöllisesti. 

Seepraponi oppii mitä vain, ja se on myös ketterä ja vahva. Yksilölliset tasot kuitenkin vaihtelevat, eikä lyhyt runko välttämättä riitä älyttömyyksiin. Kärryjenkin edessä se toimii moitteetta - ovathan sen jalostuksessa käytetyt ponit olleet yleensä maatilan kuormaponeja.  

Kuvina seepraponilla käytetään lähes minkä tahansa seepran kuvia, yleensä siis aroseepran kuvia. Eläintarhoissa pääset helpoimmalla kuvaamaan seeproja itse, tai sitten voit esimerkiksi käyttää Bob Langrishin tai Pixabayn kuvia. Pixabayn kuvat on jaettu lisenssillä CC0 - edes nimeämistä ei vaadita.

 

Briekwa on virtuaalitalli. Mitään ei tapahdu oikeasti.

©2020 Virtuaalisia seepraponeja - suntuubi.com