Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Santi

Virtuaalihevonen - tai no, poni - mitään ei tapahdu oikeasti

Tiedot

Nimi

Santi "Sani"

Rotu, skp, väri

Sepn, ori, musta-valkoraidallinen

Syntymäaika

1.1.2012

Säkäkorkeus

138 cm

Rekisterinumero

VH19-281-0008

Omistaja

Jane VRL-12292

Koulutustaso (ko,re,me)

HeC, 60 cm, 50 cm

Kasvattaja

Toer Sentrum, Namibia

Ikääntyminen:

Ikä nyt: 5 v
Satunnainen ikääntyminen

Luonne:

Tämä poni on vasta saapunut Suomeen, joten luonteeseen ei vielä ole päästy tutustumaan.

Suku:

i. Afrikkalainen seepraponi evm

ii. Afrikkalainen seepraponi evm

iii. Afrikkalainen seepraponi evm

iie. Afrikkalainen seepraponi evm

ie. Afrikkalainen seepraponi evm

iei. Afrikkalainen seepraponi evm

iee. Afrikkalainen seepraponi evm

e. Afrikkalainen seepraponi evm

ei. Afrikkalainen seepraponi evm

eii. Afrikkalainen seepraponi evm

eie. Afrikkalainen seepraponi evm

ee. Afrikkalainen seepraponi evm

eei. Afrikkalainen seepraponi evm

eee. Afrikkalainen seepraponi evm

Tulokset:

Laji

00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 

00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 

Hoito:

  • Loimitus aina, kun on yhtään kylmempi. 

  • Ruokinta: Suolakivi aina saatavilla, kuivaheinää siivu kerrallaan päivän mittaan.

Jalostuskäyttö:

Santi on saatavilla jalostuskäyttöön erisukuisille seepraponeille. Ota yhteyttä Janeen mikäli kiinnostut! 

Varsat tällä hetkellä:
Varsa - emä - syntynyt
Gestreepte Kumina - Nassira - 25.5.2017

Päiväkirja:

Tuonti Namibiasta Suomeen

30.12.2016 409 sanaa
Kirjoittanut omistaja, Jane

Kaikki kymmenen ponia oli vihdoin saatu lastattua kahteen rekkaan, ja matka jatkui kohti lentokenttää. Seepraponit olivat käyttäytyneet mallikkaasti minua, täysin uutta ihmistä kohtaan. Kahteen rekkaan jaetut ponit olivat tottuneita käsittelyyn ja kuljetukseen, eivätkä edes orit aiheuttaneet isompaa showta viereisistä tammoista. Kaupan päällisiksi muutama tammoista oli kuulemma astutettu, joten toivottavasti mukanamme on salamatkustajia! Markan aikana selailin aikani kuluksi uuden laumani passeja ja muita asiakirjoja.

Hytin ilmastointi oli rikki, mutta tuskin pallokorvillakaan kovin mukavaa oli. Afrikan aurinko paahtoi täydeltä terältä kohti rekan kylkeä. Pidimme puolen tunnin välein taukoja, jolloin juotimme kaikki ja tarkistimme niiden kunnon. Takaosan ilmastointikaan ei ollut parhaasta päästä, mutta sentään toimi eivätkä ne saaneet lämpöhalvausta. Muutaman tunnin jälkeen ne alkoivat yksi kerrallaan väsyä, ja säälinkin niitä vähän tietäessäni kuinka pitkä matka vielä on edessä.

Kentällä ponit saivat taas vaihtaa paikkaa, tällä kertaa vuokrarekoista kuljetuskontteihin. Sitä ennen eläinlääkäri kävi kuitenkin tekemässä niille terveystarkastukset ja kirjoitti kanssani viimeiset paperit kuntoon. Nyt ei enää tarvitsisi kuin hoitaa ponit Suomeen! Erityisvarustellut karsinakontit olivat hienossa rivissä valmiina ja kentän henkilökunta oli kohteliasta ja avuliasta. Varmistimme vielä viimeisen kerran seepraponien kunnon, ennen kuin lähes vuorokauden kestävä lento alkoi.

Istuin rahtikoneen matkustamon penkissä jännittyneenä. Matkan vaikein osuus oli hoidettu - tästä eteenpäin esimerkiksi asiat saisi hoitaa omalla äidinkielellään, ja jäljellä oli enää Suomen sisäinen ajomatka. Väsy alkoi kuitenkin painaa ja voitti jännityksen, ja sain nukuttua univelkoja pois.

Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä oli vastassa melkoinen armeija työntekijöitä. Pallokorvat lastattiin ennätysajassa alas lentokoneesta, ja pääsimme taas halimaan pieniä raidakkaita. Niiden hoitaja oli tehnyt hyvää työtä, ja väsymystä lukuunottamatta ne olivat ihan kunnossa. Saimme ne pian myös ulos laatikoista, ja taas uuteen rekkaan. Briekwan uuteen hevosrekkaan oli pitänyt tehdä pieniä muutoksia, että normaalisti seitsemän _hevosen_ rekkaan saatiin mahtumaan väliaikaisesti kymmenen ponia. Onneksi jatkossa niitä ei tarvitse kuljettaa kaikkia kerralla.

Ajomatka tuntui samalla loputtoman pitkältä, ja samalla lyhyeltä ja nopealta. Monen päivän mittainen matka Namibian savannilta pohjoisen talven kylmyyteen oli nyt ohi. Meinasin purskahtaa itkuun onnistumisen riemusta ja väsymyksestä. Yksikään seepraponeista ei ollut loukkaantunut, sairastunut tai jopa menehtynyt matkalla, ja muutenkin kaikki oli sujunut kuin rasvattu. Sen verran rankka reissu kuitenkin oli, että ihan heti en sitä uusiksi tee. 

Viime hetkellä valmistunut talli otti uudet tulokkaat suojiinsa. Jo parin kymmenen metrin matka hangessa rekasta tallin ovelle todisti seepraponien loimien tarpeen. Ne hieman jopa säikähtivät kylmyyttä, mutta luultavasti tottuisivat siihen pian. Kutsumani eläinlääkäri tuli pian varmistamaan ponien terveyden, ja tietenkin ihastelemaan niiden ulkonäköä. Tämän jälkeen päästin koko lauman lepäämään, sillä sen ne todellakin olivat ansainneet. Kaatuessani sänkyyn nukahdin kyllä itsekkin samalla sekunnilla.

 

Valmennuskirja:

 

Copyt:

Kuva: Pixabay, Grifelle_Photography CC0
Tekstien kirjoittaja: Jane, ellei toisin mainita.​

©2020 Virtuaalisia seepraponeja - suntuubi.com